Kevään luonnonkasvit: mitä saa kerätä ja milloin?

Nokkosen nuorten versojen poimiminen ja kuusenkerkkien irrottaminen ovat oikeudellisesti eri asioita. Keväällä kerääjän pitää tuntea sekä jokaisenoikeuksien rajat että kerättävän kasvin turvallisuus. Kasvilajin tunnistaminen on tärkeämpää kuin houkutteleva resepti.

Mitä jokaisenoikeudet sallivat? #

Toisen maalta saa yleensä kerätä rauhoittamattomia ruohovartisia kasveja, marjoja ja sieniä, kunhan ei aiheuteta haittaa tai vahinkoa. Oikeudet eivät koske pihoja tai viljelyksiä samalla tavalla. Suojelualueilla voi olla lisärajoituksia.

Puun osiin jokaisenoikeudet eivät yleensä ulotu. Kuusenkerkkien, havujen, koivunlehtien ja mahlan keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Keruuajat ovat suuntaa-antavia. Sää ja kasvupaikka ratkaisevat enemmän kuin kalenterikuukausi.

Jokaisenoikeuden rajat käytännössä #

Jokaisenoikeus antaa mahdollisuuden liikkua luonnossa ja poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia ruohovartisia kasveja myös toisen maalta. Oikeus edellyttää, ettei ympäristölle tai maanomistajalle synny haittaa. Pihamaat, viljellyt pellot ja istutukset eivät ole vapaita keruupaikkoja. Luonnonsuojelualueilla voi olla omia liikkumis- ja keruurajoituksia.

Toisen maalla ei saa vahingoittaa puita, irrottaa eläviä oksia tai kerätä kuusenkerkkiä, havuja, varpuja ja mahlaa ilman lupaa. Myös sammalen ja jäkälän ottaminen on rajattua. Sen sijaan maahan pudonneiden puun osien kerääminen voi olla sallittua jokaisenoikeuksin. Oikeus poimia lehtiä ei siis määräydy yksin sen perusteella, ovatko ne vielä pieniä ja pehmeitä.

Jos suunnittelet keruuretkeä, tee kaksi tarkistusta: missä olet liikkumassa ja mikä osa kasvia aiot ottaa mukaan. Varmista maanomistajan lupa puun osien keruuseen etukäteen. Luvatonta keruuta ei muuta hyväksyttäväksi se, että kasvia käytetään vain omaan ruokaan.

Nokkosen nuoret latvat: kerää, ryöppää ja pakasta #

Nokkosesta kerätään keväällä ennen kukintaa nuoria versoja ja lehtiä. Arktisten Aromien ohjeessa suositellaan noin 10–15 senttimetrin mittaisia versoja. Poltinkarvojen vuoksi käytä suojakäsineitä ja käsittele kasveja huolellisesti.

Nuoria nokkosia voi käyttää pinaatin tapaan keittoihin, lettuihin, piiraisiin ja muhennoksiin. Ryöppäyksessä versot kastetaan kiehuvaan tai lähes kiehuvaan veteen, kunnes ne muuttuvat kauttaaltaan tummanvihreiksi. Sen jälkeen ne huuhdellaan kylmällä vedellä ja puristetaan kuiviksi. Ryöpätyt versot voi pilkkoa ja pakata ohuina annoksina pakastimeen. Myös kuivaus sopii nokkoselle.

Ryöppäys vähentää nokkosen poltinkarvojen pistävyyttä ja alentaa nitraattipitoisuutta, mutta myös osa ravintoaineista päätyy veteen. Ryöppäys ei korvaa hyvän kasvupaikan valintaa. Nokkosta ei pidä kerätä navetoiden, lannoitettujen peltojen tai vilkasliikenteisten teiden läheisyydestä.

Miksi kuusenkerkkiä ei saa irrottaa vapaasti? #

Kerkkä on puun uusi vuosikasvain. Sen irrottaminen vaikuttaa puuhun, joten keruu ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Martat ja Arktiset Aromit kehottavat pyytämään maanomistajan luvan; taimikoista kerääminen ei sovi vastuulliseen keruuseen.

Koivunmahlaa saadaan puusta, ja sen valutukseen tarvitaan lupa sekä taitoa puun vahingoittamisen ja hygieniariskien välttämiseksi. Pelkkä tieto kevään keruuajasta ei riitä mahlan talteenotto-ohjeeksi.

Voikukanlehdet salaattiin ja lämpimiin ruokiin #

Voikukan nuoret lehdet kerätään keväällä tai alkukesällä ennen kukintaa. Arktisten Aromien mukaan 10–15 senttimetrin lehdet sopivat keruuseen; Etelä-Suomessa paras aika on tavallisesti ennen juhannusta. Kitkerä keskisuoni tai paksu lehtiruoti voidaan poistaa maun pehmentämiseksi.

Huuhdeltuja, varmasti tunnistettuja lehtiä voi silputa salaattiin tai lisätä pienen määrän yrttimausteeksi. Lämpimään ruokaan niitä voi käyttää esimerkiksi kasvismuhennoksessa, pestossa tai perunalaatikossa. Arktisten Aromien ruokaohjeissa voikukan nuoria lehtiä käytetään myös pestoissa. Voikukka kerää raskasmetalleja, joten puhdas kasvupaikka on erityisen tärkeä.

Koivunmahla: keruuaika ja nopea käsittely #

Koivun mahla alkaa virrata, kun maa sulaa keväällä. Mahlan valutusaika sijoittuu yleensä huhti–toukokuuhun ennen lehtien puhkeamista. Kerääminen vaatii maanomistajan luvan, sillä valutusta varten puuhun tehdään aukko ja keruun on tapahduttava puuta vahingoittamatta.

Mahlaa voi käyttää juomana tai erilaisten juomien raaka-aineena. Arktiset Aromit korostaa kuitenkin mahlan huonoa säilyvyyttä: puhtaasti kerätty ja viileässä säilytetty mahla säilyy noin vuorokauden. Se pitää siirtää heti keruun jälkeen jääkaappilämpötilaan ja tarvittaessa pakastaa annoksina. Sulatettu mahla käytetään viipymättä.

Keruussa tarvitaan myös välineiden puhtautta. Mahlaa ei pidä jättää seisomaan lämpimään keruuastiaan. Pelkkä lupakirja ei vielä kerro riittävistä hygieniajärjestelyistä.

Nokkosta ei kerätä mistä tahansa #

Nuoret nokkosenversot ovat tuttu villivihannes. Keruupaikan pitää olla puhdas. Nokkosta ei pidä kerätä lannoitetun pellon laidasta tai navetan läheltä, sillä kasvi voi kerätä nitraatteja. Vältä myös tienvarsia ja mahdollisesti saastuneita alueita.

Turvallinen ruoanvalmistus riippuu kasvilajista. Älä sovella yhden luonnonyrtin käsittelyohjetta kaikkiin kasveihin.

Kerkkiä keittoon, mausteeksi tai siirapiksi #

Kuusenkerkkä tarkoittaa vaaleanvihreää, pehmeää vuosikasvainta. Arktisten Aromien mukaan keruu ajoittuu keväästä alkukesään ennen kuin neulaset kovettuvat. Kerkkiä voi käyttää esimerkiksi salaattien mausteena, keitoissa, muhennoksissa, hilloissa ja siirapissa. Niitä voi myös kuivata tai pakastaa. Keruuseen tarvitaan aina lupa, eikä kerkkiä kerätä taimikoista.

Kerkkien hartsimaiset yhdisteet voivat aiheuttaa allergisia oireita. Arktiset Aromit kehottaa varovaisuuteen muun muassa raskaana olevien ja munuaissairautta sairastavien kohdalla. Kuusenkerkkiä ei pidä markkinoida lääkkeenä tai käyttää oireiden hoitoon.

Vuohenputken sekoittumisvaara: myrkkykeiso ja myrkkykatko #

Vuohenputkesta kerätään nuoria lehtiä ja versoja, mutta aloittelevalle kerääjälle se on hankala kasviryhmä. Vuohenputki kuuluu sarjakukkaiskasveihin, joiden joukossa on myös tappavan myrkyllisiä lajeja. Arktisten Aromien kuvauksissa myrkkykatkolla on muun muassa kalju ja alaosastaan punatäpläinen varsi; myrkkykeiso taas viihtyy kosteilla rannoilla ja matalassa vedessä, ja sillä on ontto varsi sekä monilokeroinen juurakko.

Nämä ovat varoitustuntomerkkejä, eivät turvallinen lajintunnistusavain. Nuorilla kasveilla kaikki erot eivät välttämättä näy. Älä koske epävarman kasvin juureen, maista kasvia tai käytä puhelinsovelluksen antamaa yksittäistä tunnistusta ruokakäytön perusteena. Jos tunnistus ei ole täysin varma, älä syö kasvia. Hankkiudu kokeneen kerääjän ohjaukseen ennen sarjakukkaiskasvien keruuta.

Kuivaus ja pakastus kotona #

Luonnonyrtit voidaan säilöä kuivattamalla tai pakastamalla. Arktisten Aromien mukaan kuivatut lehdet soveltuvat myöhemmin esimerkiksi viherjauheeksi ja mausteeksi. Kerää vain puhtaita, terveitä ja varmasti tunnistettuja kasvinosia ja käsittele ne pian keruun jälkeen.

Nokkonen ryöpätään ennen pakastamista, mutta kaikkien kasvien käsittely ei ole samanlainen. Kuusenkerkät sopivat myös suoraan pakastettaviksi. Kuivien yrttien tulee pysyä säilytyksessä kuivina; jos tuote on kostunut tai pilaantunut, sitä ei tule käyttää. Säilytys ei poista kasvin mahdollista myrkyllisyyttä tai haitallisia aineita.

Tunnistamisessa ei kannata oikaista #

Luonnossa on myös myrkyllisiä kasveja. Ruokavirasto muistuttaa, ettei kasvin ulkonäöstä yksin voi päätellä sen soveltuvuutta ruokaan. Erityisesti vuohenputken tunnistaminen vaatii huolellisuutta, koska sarjakukkaiskasveihin kuuluu vaarallisia lajeja. Älä syö kasvia, jonka tunnistuksesta et ole täysin varma.

Miksi kaikkia villiyrttejä ei saa myydä elintarvikkeena? #

Omaan käyttöön kerääminen ja elintarvikkeen kaupallinen myynti ovat eri asioita. Myyntiä koskevat elintarviketurvallisuuden ja mahdollisesti uuselintarvikkeiden säännöt. Keskeinen rajapäivä on 15.5.1997: aiempi merkittävä käyttö EU:ssa voi ratkaista, tarvitaanko elintarvikekäyttöön uuselintarvikelupa.

Suomessa on myös joidenkin yrttiteiden, mausteiden ja koristeiden pienimuotoista käyttöä koskevia kansallisia tulkintoja. Ne eivät automaattisesti kelpaa koko EU:n alueella tai kaikkiin käyttötapoihin.

Usein kysyttyä #

Saako kuusenkerkkiä kerätä toisen metsästä? #

Ei ilman maanomistajan lupaa.

Saako koivunmahlaa juoksuttaa? #

Ei ilman maanomistajan lupaa; myös puun suojaaminen ja keruun hygienia on huomioitava.

Ovatko villiyrtit aina terveellisiä? #

Ei. Kasvi voi sisältää haitallisia aineita, ja jotkin lajit ovat myrkyllisiä.

Yhteenveto: Jokaisenoikeudet mahdollistavat monen ruohovartisen kasvin keruun, mutta puiden osat edellyttävät lupaa. Kotimaisia superfoodeja ja rohdosvalmisteita käsittelevät artikkelit täydentävät aihetta.