Seleeni ja parapähkinä: suomalaisen ruoan erityinen tarina

Suomalaisen ruoan seleenipitoisuus ei ole sattumaa. Suomalaisessa maaperässä on niukasti kasveille käyttökelpoista seleeniä. Siksi seleeniä on lisätty maatalouden lannoitteisiin vuodesta 1984. Toimenpide paransi sekä ruoan seleenipitoisuutta että suomalaisten seleenitilaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen yksittäisen ihmisen saanti olisi automaattisesti riittävä.

Toinen kiinnostava poikkeus on parapähkinä, englanniksi Brazil nut. Se voi sisältää seleeniä hyvin runsaasti. Pähkinä on hyvä esimerkki siitä, ettei enemmän ravintoainetta ole aina parempi asia: seleeni on välttämätöntä mutta sen liiallinen saanti voi olla haitallista.

Miksi suomalaisessa maaperässä on vähän seleeniä? #

Maaperän seleenin kokonaismäärä ja kasveille käyttökelpoinen määrä eivät ole sama asia. Suomessa viljelymaiden liukoisen seleenin pitoisuudet ovat pieniä. Kun kasvit eivät saa riittävästi seleeniä, sitä kulkeutuu vähän myös ruokaketjuun.

1970-luvun tutkimuksissa havaittiin elintarvikkeiden ja rehujen alhaisia seleenipitoisuuksia. Vuonna 1984 maatalouden moniravinnelannoitteita alettiin täydentää natriumselenaatilla. Kasvit muuttavat lannoitteen epäorgaanista seleeniä orgaanisiksi seleeniyhdisteiksi, joita ihmiset ja eläimet voivat hyödyntää. Luken vuoden 2022 raportin mukaan kotimaisten elintarvikkeiden seleenipitoisuudet nousivat jo vuoden 1985 kasvukaudella noin 3–4-kertaisiksi.

Lannoitteiden seleenimäärää on säädetty seurantatulosten perusteella. Se ei ole kertaluonteinen maaperän korjaus: Ruokaviraston mukaan seleeni ei säily maaperässä pitkään kasveille käyttökelpoisena, joten täydennys on jatkuvaa toimintaa. Seleenin määrää seurataan elintarvikkeista sekä väestön verinäytteistä.

Saavatko suomalaiset seleeniä riittävästi? #

Luken vuoden 2022 selvityksessä 2010-luvun väestötason seleeninsaanti ja veren seleenitaso arvioitiin hyviksi. Ruokaviraston mukaan väestön verestä mitattu seleenitaso on noin 60 prosenttia suurempi kuin ennen lannoituksen aloittamista.

Vuoden 2024 kansalliset ravitsemussuositukset antavat tilanteesta tarkemman kuvan:

Keskimääräinen saanti ja ravitsemuksellinen viitearvo eivät ole yksilöllisen puutoksen diagnoosi. Väestön hyvä keskimääräinen seleenitila ei sulje pois niukasti seleeniä saavien ryhmien olemassaoloa. Myöskään keskiarvon jääminen niukasti viitearvon alle ei tarkoita, että kaikille tarvittaisiin seleenilisä.

Johtopäätös on kaksiosainen: lannoitus on ratkaissut merkittävän suomalaisen ravitsemusongelman väestötasolla, mutta omaa ruokavaliota kannattaa arvioida kokonaisuutena.

Mitkä ruoat sisältävät seleeniä? #

Suomessa seleenin lähteitä ovat muun muassa vilja, kala, liha, maitovalmisteet, pähkinät ja kananmunat. Ruokaviraston mukaan eläinperäisistä ruoista merkittäviä lähteitä ovat maitovalmisteet, liha ja kala, kun taas kasvissyöjän kannalta viljatuotteet ovat keskeisiä.

Taulukko kuvaa lähteitä, ei niiden seleenipitoisuuksia mikrogrammoina. Pitoisuudet vaihtelevat tuotantomaan ja kasvupaikan mukaan, joten yhteen elintarvikkeeseen perustuva luku ei välttämättä kuvaa kaikkia pähkinöitä tai viljoja.

Chiansiemenistä ja kotimaisista superfoodeista on sivustolla omat artikkelinsa.

Miksi parapähkinöiden määrää rajoitetaan? #

Parapähkinä erottuu poikkeuksellisen suuren seleenipitoisuutensa vuoksi. Siinä missä tavallisia pähkinöitä voidaan käyttää osana monipuolista ruokavaliota, parapähkinöiden säännöllinen runsas syönti voi kasvattaa seleenin kokonaissaantia liikaa.

Ruokavirasto julkaisi kesäkuussa 2025 parapähkinöille turvallisen käytön ohjeen:

Luku ei ole tavoite eikä kehotus syödä parapähkinöitä joka päivä. Pähkinöiden seleenipitoisuus voi vaihdella, joten tarkkaa saantia ei pidä laskea pelkän kappalemäärän perusteella. Jos käytät seleeniä sisältävää monivitamiinia tai muuta ravintolisää, myös sen määrä kuuluu kokonaisuuteen.

Mikä on seleenin turvallisen saannin yläraja? #

EFSA päivitti seleenin turvallisen kokonaissaannin ylärajan vuonna 2023. Aikuisilla se on 255 mikrogrammaa vuorokaudessa. Arvo koskee kaikkea seleeniä yhteensä: ruokaa ja ravintolisiä. Yläraja ei ole suositeltava päiväannos, eikä sitä pidä pyrkiä saavuttamaan.

Liikasaanti voi pitkään jatkuessaan johtaa seleenimyrkytykseen eli selenoosiin. Sen oireisiin voi kuulua muun muassa hiustenlähtöä ja kynsimuutoksia. Oireista ei kuitenkaan voi itse päätellä luotettavasti, onko seleenin saanti liiallista tai liian vähäistä.

Jos ravintolisäpurkissa on seleeniä, tarkista päiväannoksen määrä mikrogrammoina. Myös samaa ravintoainetta sisältävien useiden valmisteiden yhtäaikainen käyttö pitää ottaa huomioon. Turvallisen saannin yläraja on eri asia kuin tuotteen markkinoinnissa esitetty käyttösuositus.

Entä vegaani tai luomuruokaa suosiva? #

Vuoden 2024 suomalaiset ravitsemussuositukset huomauttavat, että seleenin saanti voi jäädä riittämättömäksi, jos ruokavalio perustuu pääasiassa seleeniköyhällä maaperällä viljeltyihin luomutuotteisiin. Vegaaniruokavaliossa riski korostuu, jos käytetyt tuotteet ovat pääosin tällaisia.

Tämä ei tarkoita, että luomuruoka tai vegaanisuus sellaisenaan aiheuttaisi seleeninpuutoksen. Ruokavalion koostumus ja tuotteiden alkuperä vaikuttavat. Myös tuontiviljojen seleenipitoisuus voi vaihdella. Jos ruokavalio on hyvin yksipuolinen, sen riittävyyttä kannattaa tarkastella ravitsemusalan ammattilaisen kanssa.

Tarvitaanko Suomessa seleenilisää? #

Terveen ihmisen ei kannata ostaa seleenilisää pelkän kansainvälisen puutosväitteen tai yksittäisen ruokavalioartikkelin perusteella. Suomessa seleenin saantia on poikkeuksellisesti parannettu ruokaketjun kautta. Toisaalta erityisruokavaliot ja yksilölliset tilanteet saattavat edellyttää tarkempaa arviointia.

Ravintolisää harkitessa tärkeää on erottaa kolme asiaa: ravitsemuksellinen saantisuositus, oman ruokavalion todennäköinen saanti ja turvallisen kokonaissaannin yläraja. Ne eivät ole keskenään vaihdettavia lukuja.

Superfoodien yleisopas auttaa myös arvioimaan, miten yksittäisiä runsaasti ravintoaineita sisältäviä ruokia kannattaa suhteuttaa ruokavalion kokonaisuuteen.

Usein kysyttyä #

Mikä on Brazil nut suomeksi? #

Brazil nut on parapähkinä. Sitä kutsutaan toisinaan myös brasilianpähkinäksi.

Montako parapähkinää voi syödä päivässä? #

Ruokaviraston vuoden 2025 ohjeessa aikuisen määräksi annetaan 2–3 päivässä. Määrä ei ole ravitsemuksellinen tavoite, ja lapsia koskevat tiukemmat rajat.

Onko seleenilisä parempi kuin parapähkinä? #

Kumpikaan ei ole automaattisesti tarpeellinen. Ravintolisästä voi nähdä ilmoitetun annoksen, mutta parapähkinän seleenipitoisuus vaihtelee. Molemmat voivat kasvattaa kokonaissaantia.

Voiko seleeninpuutoksen päätellä väsymyksestä? #

Ei luotettavasti. Väsymykselle on monia syitä. Jos epäilet ravintoainepuutosta, arvioi ruokavaliota ja tarvittaessa keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Yhteenveto: Suomalaisen seleeninsaannin taustalla on vuosikymmenten lannoitus- ja seurantatyö. Kaikki eivät silti saa seleeniä samalla tavoin. Parapähkinä muistuttaa, että ravintoaineen runsas pitoisuus voi olla sekä etu että turvallisuuskysymys.